In memoriam

"Lady" Nightlane´s Lady Love 3.2.1998 - 19.9.2012

LADY 1vuotias

LADY 14vuotta 7kuukautta

"Koiratta on kuonoa ja kahta luppakorvaa yksinäisempi.
Yö on toista hengitystä vajaa.
En pelkää. Ikävöin."

-Eeva Kilpi

Ladyn katse ja ilme jo silloin nuorena :)

Viimeinen ensimmäisestä pentueestamme on poissa, Lady sulki silmänsä tässä ajassa viimeisen kerran 19.9.2012.
Viimeiset vuodet, etenkin viimeisin oli vaikea, ja tällä hetkellä ajatuksissamme on lähinnä se, mutta ajan kanssa tahdon muistaa nuoren Ladyn, jolla oli kirkkaat silmät ja silkkinen turkki.

Ladystä piti tulla jälkikoira, olihan isäntä saanut jo kahdelle koiralleen valion arvon siinä lajissa, mutta ehkä Lady oli kuunnellut liikaa metsämiesten nuotiopuheita ja ne metsästysasiat jääneet paremmin sen mieliin. Kyllä Ladyä jälkihommiin harjoitettiin, mukana harjoitusten riennoissa olivat myös veli Pietu ja sisar Pipsa, joista valiot tulikin. Lady tuppasi löytämään jälkiuran lähistöltä teeriä tai muita lintuja, jopa maastoista, joiden isännät väittivät ettei siellä mitään lintuja ole ollut vuosiin ja niin tylsä verijälki unohtui eikä tuloksia tullut. Harjoitukset jatkuivat ja sujuivat ja kokeisiinkiin lähdettiin koko tiimin kera. Ainoan mejä-tuloksen Lady sai kuitenkin toisen ohjaajan kulkiessa jälkiliinan perässä, Pertti sai vain kuulla tuomaripuhuttelussa tyyliä: "Kyllä siitä hyvä jäljestäjä tulee, kunhan saa lisää harjoitusta...". Vähän samaa oli näyttelyissä: "Kunhan saa vähän karvaa....". Ei tullut meriittejä näyttelyissä, ei kokeissa, mutta varsin taitava haavikon löytäjä Ladystä tuli, taisi vain yksi jäädä löytymättä ja siinäkin oli syynä, että isännän ja Ladyn oli ehdittävä Nightlane´s väen tapaamiseen :) Liesjärvelle muutettuamme Lady kutsuttiin töihin linnustuskaudella usein toistenkin metsästäjien toimesta, ja siitä työstä Lady piti.

Lady kulki mukanamme tähän asti - oli mukana kasvattamassa pentueitamme, M-pentueen kohdalla tosin aistit jo heikenneennä. Pennut tiesivät aina, ettei se pahaa tee ja riemulla Ladyä härnäsivät. Kaikki ne kasvattiemme omistajat, jotka yhteyttä ovat pitäneet senkin jälkeen, kun luovutusikäisen pennun pois veivät, tiesivät, että Lady oli kaikkien kasvattiemme "täti". Omia pentuja Ladyllä ei koskaan ollut, jälkeenpäin ajatellen se oli tavallaan sääli, vaikka jo varhain tiesimme ettei se ollut Ladyä varten. Hetalle Lady oli kuin äiti, sehän sen pikkupentuna pissitti ja leikitti, tavoille opetti.  Lady oli meidän pieni lintukoiramme, isännän varjo ja uskollinen kaveri ja aina valmis metsälle. Se joka jaksoi arvostelematta kuunnella, viisailla silmillään myötätuntoa ja tukea jakaa vaikeina hetkinä, joita yhteisellä taipaleellamme on riittänyt.

Kirmaa Lady nyt kuin nuorena neitona ikään ja pussataan kunnolla taas kun kerran tavataan!

Nuori Lady Billnäsissä.

Lady Mökillä Mustialassa, omalla lempipaikallaan, tykkäsi maata auringossa, jo silloin.

"Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento, olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa
vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä."

- Vuokko Laatio


Voi hyvin Lady.