Pentuja odotettavissa heinäkuun lopulla

Yhdistelmä:


Seelasta löydät tietoa Meidän kuulumisia sivulta sekä  KoiraNetistä
Seelan dna tulokset: AMS normaali, FN normaali, prcd-PRA normaali

Kaapon dna tulokset: prcd-PRA normaali

Yhdistelmän sukutaulu

Suosittelen lukemaan huolella rodun jalostuksentavoiteohjelman mm. perinnöllisistä vioista ja sairauksista, ym.
ja siitä etenkin sivun alaosassakin löytyvä ote, niin tiedät mitä kaikkea saattaa eteen tulla. 

Cockeri vaatii aina kunnollisen peruskoulutuksen ja sen turkki vaatii aina hoitoa ja trimmausta, lue lisää tästä linkistä.


Seela

Kaapo

Pentupakettimme sisältää mm

  • kauppakirjan 
  • rekisterikirjan  
  • laatimamme pentuoppaan, jossa tietoa koulutuksesta, trimmauksesta ja turkin hoidosta muutoinkin, ruokinnasta ym.
  • ruokaa alkupäiviksi ja ruokintaohjeen
  • Salme Mujusen kirjoittaman Pentuaapisen, jonka avulla kasvatat pennusta mukavan aikuisen

  • pennun hintaa kuuluvat myös pentutrimmaukset noin vuoden ikää saakka ja jatkossa edulliseen "Nightlane´s kasvattihintaan",  kaikkien näiden trimmausten tapahtuessa meidän luonamme. Käytä tämä etu hyväksesi, sillä siinä samalla voit oppia myös arkisiistimistä, jota voit tehdä itsekin trimmausten välissä

  • Nightlane´s:n "käyttötuki" 24h/vrk eli olemme aina käytettävissäsi mikäli ongelmia ilmaantuu, älä epäröi kääntyä puoleemme - tuntui mieltäsi askarruttava asia miten pieneltä tahansa - meille kasvattimme hyvinvointi on erittäin tärkeä ja kuuntelemme iloisetkin asiat mielellämme! 
  • Kysy mielummin pentusi kasvattajalta kuin netin tai facebookin palstoilta! 

Kuvia koiristamme.

Hyödyllisiä lukuelämyksiä:

Ulla Ruistola Iloinen lintukoiran pentu
Marie Hansson Hallgren Paras Ystäväni ei enää ostettaavissa, mutta kirjastosta lainattavissa
Kari Haave Cockerspanieli ehdoton kirja, jos aiot opetella itse trimmausta
Anders Hallgren: Koiraongelmia ja ongelmakoiria sekä Kotikoiran koulutus, Shaping, 
Iloinen ja tottelevainen koira.
Sari Haikka: Koiran kotilääkäri  
Bodfäldt Eva - Tottelevainen koira, kontaktikoulutus
Christoffersson Sten - Lintukoirat
Ektvedt Morten & Koste Cecilie - Naksutinkoulututusta koirallesi
 Fennell Jan - Kuuntelen koiraani
Kaimio Tuire - Koirien käyttäytyminen, Pennun kasvatus
Koskentalo Helena - Pelkopurija ja huomionhakija
 McConnell Patricia B. - Hihnan toisessa päässä
 Mugford Roger - Lempeä koirankasvatus
 Mugford Roger - Koira psykiatrin sohvalla
 Mujunen Salme - Tie tottelevaisuusvalioksi, Saalistusvietti
Pryor Karen - Koira ja delfiini
Pärssinen Piritta - Tottelevaisuuskoulutuksen perusteet
Rugaas Turid - Kiskomatta paras, Rauhoittavat signaalit

Kuvia koiristamme

Ote rodun jalostuksen tavoiteohjelmasta

Cockerspanielilla esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista ja vioista sekä muista vioista ja sairauksista

Cockerspanielilla, kuten monilla koiraroduilla esiintyy perinnöllisiä sairauksia ja vikoja, jotka eivät ole osoittautuneet vakaviksi ongelmiksi, mutta toisaalta mitään sukua tai linjoja ei voida sanoa niistä täysin vapaiksi. Cockerspanieli kuuluu PEVISA-rotuihin. 


1. OTE JALOSTUKSEN TOIMINTAOHJEESTA, kokonaisuudessaan voit lukea sen täältä > 
https://www.cockerspanielit.org/index.php/jalostus/jalostustoimikunta

4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet

Rodun voimassa oleva perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma:

Pentujen vanhemmista tulee olla lonkkakuvauslausunto ja voimassa oleva silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto ei saa olla astutushetkellä 24 kk vanhempi. 
Lonkkaniveldysplasiatuloksen D saanut koira pitää parittaa tuloksen A saaneen koiran kanssa.
Ulkomaisia uroksia koskeva poikkeus: Ei vaadita tutkimustuloksia (Päivitetty 1.1.2010)

PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt viat ja sairaudet
1. Silmäsairaudet
Rodun PEVISA-ohjelmana on jalostukseen käytettävien koirien tutkimuspakko. Vanhempien tulos ei vaikuta pentujen rekisteröintiin. Tutkimustulos on voimassa 24 kk, ja sen oltava voimassa astutushetkellä. 
Perinnöllinen harmaakaihi
Perinnöllinen harmaakaihi samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Tunnettujen muotojen periytymismekanismi on yleensä resessiivinen, mutta useimpien muotojen periytymismallia ei tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Kaihi voi olla perinnöllinen tai ei-perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todetut kaihit ovat synnynnäisiä. Esimerkkinä hankitusta kaihista voidaan mainita sokeritautiin liittyvä, hyvin nopeasti täydelliseksi kaihiksi kehittyvä muoto. Muita esimerkkejä hankitusta kaihista ovat esimerkiksi vanhuuden kaihi ja PRA:han liittyvä toissijainen kaihi. Ns. nukleaariskleroosi eli linssin kovettuminen vanhalla koiralla ei ole varsinainen kaihimuutos, vaan normaaliin ikääntymiseen liittyvä, jossa linssin ydin muuttuu "opaalinharmaaksi". Näkökykyyn se ei vaikuta.
Perinnöllinen kaihi voidaan todeta perinnöllisten silmäsairauksien varalta tehtävässä silmätutkimuksessa. Erityisen tärkeää kaihin toteamisessa on viralliseen silmätutkimukseen kuuluva biomikroskooppitutkimus. Kaihi voidaan poistaa leikkauksella. Hoidon edellytyksenä on se, että silmänpohja on terve. Perinnöllinen katarakta voi esiintyä yhdessä PRA:n kanssa, yleensä PRA:han liittyy kuitenkin ns. toissijainen kaihi.
Cockerspanielilla esiintyy kahta kaihityyppiä; synnynnäistä anteriorista subkapsulaarista ja juveniilia posteriorista kortikaalista kaihia. Synnynnäinen anteriorinen kaihityyppi pysyy yleensä muuttumattomana, mutta siihen voi liittyä muitakin silmän muutoksia kuten mm. mikroftalmiaa, verkkokalvon kehityshäiriöitä ja peristoivaa pupillamembraania (PPM). Mitään tiettyä periytymismallia ei ole voitu kumpaankaan kaihityyppiin osoittaa ja epäilläänkin, että sairauden syntyyn saattavat vaikuttaa myös ympäristöolosuhteet. Edellä mainittujen lisäksi cockerspanielilla on löydetty myös nukleaarista fibrillaarista kaihityyppiä (NFC), joka pysyy muuttumattomana eikä yleensä haittaa koiran näkökykyä. 
Tämänkään kaihityypin mahdollista periytymismallia ei tunneta. 

Etenevä verkkokalvon surkastuma (PRA)
PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Kyseessä on ryhmä sairauksia, jotka ovat eri geenien aiheuttamia. PRA:ta on montaa tyyppiä ja eri rotujen PRA:t ovat erilaisia. Samassa rodussa voi esiintyä useita eri muotoja. Yleisin periytymismekanismi on resessiivinen. Kliinisten oireiden ilmenemisikä ja eteneminen vaihtelevat liittyen PRA-muodon syntymekanismiin. Hyvin nuorella koiralla esiintyvä PRA:n muoto liittyy vääränlaiseen näköhermosolujen kehitykseen. Myöhemmällä iällä alkavassa PRA:ssa sen sijaan näköhermosolut kehittyvät normaalisti, mutta alkavat rappeutua. Useimmissa PRA:n muodoissa koira muuttuu ensin hämärässä epävarmaksi ja pelokkaaksi. Tämä johtuu hämäränäössä tärkeiden verkkokalvon sauvasolujen surkastumisesta. Myöhemmin koira sokeutuu kokonaan verkkokalvon tappisolujen surkastuessa. Silmäterä on laaja ja silmänpohjan lisääntynyt heijaste näkyy erityisen selvästi valon kohdistuessa laajentuneeseen mustuaiseen. PRA:han ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokeakin koira voi pärjätä hyvin. Kokeellisesti koirille on käytetty geeniterapiaa näköhermosolujen perinnöllisessä sairaudessa, jossa periyttävä geeni on tunnettu. Diagnoosi tehdään yleensä silmänpohjan oftalmoskooppisessa tutkimuksessa. Verkkokalvon sähköisessä tutkimuksessa (ERG) voidaan havaita muutoksia näköhermosoluissa jo ennen oftalmoskooppisessa tutkimuksessa nähtäviä selviä verkkokalvon rappeutumamuutoksia.
Cockerspanielilla yleisin PRA-muoto on prcd-PRA eli etenevä verkkokalvon sauva- ja tappisolujen degeneraatio. Sairaus johtaa verkkokalvon surkastumiseen koiran molemmissa silmissä. Koira sokeutuu täydellisesti. Periytymismalli on yksinkertainen autosomaalinen resessiivinen. Koiran genetiikka prcd-PRA:n suhteen voidaan tutkia geenitestin avulla ja sitä suositellaankin kaikille jalostukseen käytettäville koirille ennen jalostuskäyttöä. Cockerspanielit ry:n jalostustoimikunnan ohje jalostuskäytölle prcd-PRA:n osalta on seuraava: Jalostuskoiralla tulee olla geenitestitulos, jos se on prcd-PRA:ta kliinisesti sairastavan koiran jälkeläinen tai se on itse sellaisen tuottanut. Yhdistelmän tulee olla sellainen, että sairaiden yksilöiden syntymistodennäköisyys on 0 %. Jalostukseen käytettyjen koirien status tunnetaan lähes aina, joko suoran testauksen kautta tai koiran vanhemmat on testattu. Siksikin sairaiden syntyminen on nykyisin hyvin harvinaista.

Retinan dysplasia (RD)
RD (retinan dysplasia eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö) jaetaan kolmeen muotoon, multifokaaliin (MRD), geografiseen (GRD) ja totaaliseen (TRD). MRD:ssa verkkokalvolla näkyy yksittäisiä poimuja, jotka syntyvät verkkokalvon paikallisen virhekehityksen seurauksena. Poimujen määrä voi vaihdella. MRD ei vaikuta näkökykyyn. GRD:ssa verkkokalvo on väärin kehittynyt laajemmalla alueella, mikä voi vaikuttaa koiran näkökykyyn ja TRD:ssa verkkokalvo on kokonaan irtautunut, mikä aiheuttaa silmän täydellisen sokeuden. MRD-muutokset eivät pahene iän myötä, vaan saattavat pikemminkin osittain hävitä näkyvistä vanhemmiten. GRD:aan saattaa iän myötä liittyä paikallista verkkokalvon rappeumaa muutoksen alueella. Useilla roduilla RD:n on todettu periytyvän väistyvästi. Eri RD-muotojen välistä geneettistä yhteyttä ei tunneta. Retinan dysplasia esiintyy cockerspanielilla multifokaalisena muotona eli erillisinä verkkokalvon poimuina. Cockerspanielin tietylle vakavalle RD-muodolle (ns. Norrien tauti) on Animal Health Trust kehittänyt geenitestin. Tämä RD-muoto periytyy X-kromosomin kautta eli sitä esiintyy useimmin uroksilla. Tällä hetkellä sen oletetaan olevan harvinainen.
Muiden RD -muotojen periytymismallia ei ole voitu varmasti osoittaa. 
Koiraa, jolla on MRD tai GRD voidaan käyttää jalostukseen RD:n suhteen terveen kumppanin kanssa. Muita RD-muotoja sairastavia koiria ei saa käyttää jalostukseen.

Entropion eli silmäluomien sisäänpäin kiertyminen
Kääntyessään sisäänpäin luomessa kasvavat karvat hankaavat silmän pintaa ja aiheuttavat silmän pintaan jatkuvan ärsytyksen. Cockerspanielilla on alttius luomien sisäänpäin kiertymiseen. Taipumus liittyy pään rakenteeseen ja nahan määrään. Hoito on kirurginen, jolloin kiertyvä luomi pyritään mahdollisimman hyvin palauttamaan normaaliin asentoonsa.
Koiraa, jonka luomien asento on jouduttu korjaamaan leikkauksella, ei saa käyttää jalostukseen.

Makroblepharon eli avoimet alaluomet
Kovin avoin ja roikkuva alaluomi altistaa tulehduksille, sillä silmän sidekalvo ärtyy silmään lennähtävistä pöly- tms. hiukkasista. Rodulla on tähän selkeä alttius, joka liittyy pään runsaaseen ja löysään nahkaan. Luomet voidaan kiristää kirurgisesti mahdollisimman hyvin normaalia vastaaviksi. 
Koiraa, jonka luomien asento on jouduttu korjaamaan leikkauksella, ei saa käyttää jalostukseen.

Disticchiasis ja ektooppiset ciliat 
Distichiasis ja ektooppiset ciliat (Kennelliitto tallensi aiemmin yhteisellä nimikkeellä cilia aberranta) eli ylimääräiset ripset, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta (distichiasis) tai luomen sisäpinnalta (ektooppinen cilia). Caruncular trichiasis tarkoittaa silmän sisänurkan ihon karvoja, jotka kääntyvät sarveiskalvon sisänurkan päälle ärsyttäen silmää. Luomen reunasta kasvavat ripset voivat kaartua ulospäin normaalien ripsien tavoin tai ne kääntyvät sisäänpäin kohti sarveiskalvoa. Ripset voivat olla pehmeitä tai kovia. Etenkin luomen sisäpinnan läpi suoraan sarveiskalvoa vasten kasvava ripsi voi aiheuttaa sarveiskalvon vaurioitumisen. Tämä ilmenee silmän siristelynä ja ylimääräisenä kyynelvuotona. Silmän sarveiskalvon pinnalla 'uivat' pehmeät distichiasis-ripset eivät yleensä aiheuta oireita. Oireilevilta koirilta ripsiä voidaan poistaa nyppimällä, jolloin ne kasvavat uudestaan tai poistaa ne pysyvästi polttamalla tai leikkauksella. Vaiva on selvästi periytyvä, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa. Luokitellaan nykyään silmätarkastuksissa lieviin, kohtalaisiin ja vakaviin muotoihin. Rodulla esiintyy silloin tällöin ylimääräisiä ripsiä, jotka saattavat hangata silmän pintaa (kornea). Selkeä rotualttius on olemassa, mutta periytymismekanismia ei tunneta. Joissakin kansainvälisissä tutkimuksissa on löydetty hyvinkin korkeita esiintymisfrekvenssejä, jopa 80 %. 
Kahta koiraa, joilla on ylimääräisiä tai väärässä paikassa kasvavia ripsiä, ei saa yhdistää.

Kyynelkanavan aukon kehittymättömyys
Jos silmästä kyyneleritettä pois johtava kyynelkanava, joka alkaa silmän sisänurkassa ja johtaa kyyneleritteen sierainonteloon, ei toimi kunnolla, kyynelvuoto vuotaa silmästä herkästi yli. Tällöin koiran silmien alapuolinen karvoitus on jatkuvasti märkänä kyyneleritteestä. Ylivuotoa näkyy tavallisimmin silmän sisänurkasta. Rotualttius olemassa ja ominaisuus on rodulla kohtuullisen yleinen.
Kahta koiraa, joilla molemmilla on kehittymättömät kyynelkanava-aukot ei saa yhdistää.

Keratokonjuktivitis sicca eli kuivasilmä
Kyynelerityksen vähittäinen väheneminen kyynelrauhasesta ja siitä aiheutuva kuivasilmä on tavallinen ikääntyvällä cockerspanieleilla. Oireina on silmän pinnan (kornea) sameus ja paksun liimamaisen rähmän ilmaantuminen sairaaseen silmään. Kyynelerityksen väheneminen johtaa silmän pinnan kuivumiseen ja pahimmassa tapauksessa haavautumiseen.

Persistent pupillary membranes eli PPM
PPM (persistent pupillary membranes) ovat synnynnäisiä sikiöaikaisten verisuonten ja kalvojen jäänteitä iiriksessä eli värikalvossa. Vakavimmat asteet, joissa jäänteet kiinnittyvät linssin etupinnalle ja/tai sarveiskalvon sisäpinnalle, voivat vaikuttaa näkökykyyn. Epäillään perinnölliseksi, synnynnäiseksi muutokseksi joillakin roduilla. PPM muutoksia löytyy säännöllisesti cockerspanieleilla. 

PHTVL/PHPV
PHTVL/PHPV (persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous) on kirjainlyhenne sairauksista, joissa linssin ja silmänpohjan välinen sikiöaikainen verisuoniverkosto ei surkastu normaalisti syntymän jälkeen. Löydös jaetaan vakavuudeltaan kuuteen asteeseen, joista aste 6 tarkoittaa sitä, että silmä on sokea. Lievimmässä asteessa (1) näkyy linssin takapinnalla ainoastaan pieniä pigmenttipisteitä, jotka eivät vaikuta näkökykyyn eivätkä muutokset pahene iän myötä. Vakavammissa asteissa muutokset voivat aiheuttaa linssin lisääntyvää samentumista. Silmän linssin takapinnan kapseli, verisuonitus ja lasiainen eivät kehity normaalisti. Muutokset tapahtuvat sikiöaikana päivinä 20-30. Sairauden esiintyminen riippuu siitä, kuinka paljon sikiöaikaisia jäänteitä silmään jää ja missä ne esiintyvät. Yksittäisiä PHTVL-diagnooseja on tehty cockerspanieleilla silmätarkastusten yhteydessä satunnaisesti. Sairauden asteet ovat vaihdelleet välillä 1-3. Jalostukseen ei hyväksytä käytettäväksi koiraa, joka sairastaa vakavampaa kuin 1. asteen PHTVL/PHPV. 

Primaarinen glaukooma eli silmänpainetauti (viherkaihi)
Glaukooma on ryhmä sairauksia, joissa verkkokalvon ns. ganglionsolut kuolevat, näköhermon
keskiviiva rappeutuu ja näköhermonpää laajenee. Tämä aiheuttaa vähitellen näkökyvyn menetyksen. Muutoksiin liittyy mitattava silmän sisäisen paineen nousu. Hoitona käytetään lääke-ja leikkaushoitoa. Kuitenkaan mikään hoito ei ole sairautta ja oireita lopullisesti parantava.
Primääriä glaukoomaa epäillään perinnölliseksi useilla roduilla. Erilaisia periytymismekanismeja on esitetty. Cockerspanieleilla glaukoomaa on tavattu pääasiassa UK:ssa, jossa silmänpaineen mittaus kuuluu osana cockerspanieleille suoritettavaa silmätarkastusta (tutkimusta ei vaadita jalostukseen käytettäviltä koirilta).

Linssiluksaatio eli silmän linssin sijoiltaanmeno
Primääri linssiluksaatio on perinnöllinen silmäsairaus joillakin roduilla (pääasiassa pienet terrierirodut, lancashire heeler, tiibetinterrieri ja border collie), mutta sitä on satunnaisesti kuvattu myös cockerspanieleilla UK:ssa. Se tarkoittaa linssin siirtymistä normaalilta paikaltaan joko etukammioon sarveiskalvon taakse tai takakammioon lasiaiseen. Linssiluksaatio aiheuttaa silmään voimakasta kipua, värikalvon tulehdusta ja usein myös silmän sisäisen paineen nousua (glaukooma). Linssiluksaation hoito on leikkaushoito. Linssiluksaation epäillään periytyvän resessiivisesti.

Sentraalinen etenevä verkkokalvon surkastuminen tai verkkokalvon pigmenttiepiteelin dystrofia
Verkkokalvon pigmenttiepiteelin dystrofiassa verkkokalvon pigementtiepiteelin soluihin kertyy vähitellen valoreseptorien aineenvaihduntatuotteita (lipopigmenttiä). Sauva- ja tappisolujen degeneraatio on seurausta tästä pigmenttiepiteelin vajaatoiminnasta. Ensimmäiset muutokset voidaan havaita jo 12 kk iästä eteenpäin. Omistaja huomaa ensimmäisinä kliinisinä oireina koiran vaikeudet nähdä kunnolla kirkkaassa valossa. Hämäränäkö säilyy pidempään normaalina ja koira voi jopa säilyttää osan näkökyvystään, sillä sairaus keskittyy verkkokalvon keskustaan reuna-alueiden säilyessä toimivina. Rotualttius on havaittu UK:ssa ja perinnöllistä taustaa epäillään, mutta sairauden puhkeamiseen vaikuttavat todennäköisesti myös ympäristötekijät, kuten ravitsemus ja E-vitamiinin saanti. Cockerspanieli mainitaan BVA/KC/ISDS Eye Scheme'n kohdalla A-listalla tämän sairauden suhteen. 
Verkkokalvon pigmenttiepiteelin dystrofiaan sairastunutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

2. Lonkkaniveldysplasia
Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli "lonkkavika", (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä makroskooppisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja lonkkaniveletkin stabiloituvat. Yleensä kipukin helpottaa tässä iässä.
Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Kaikilla D- ja E-lonkkaisilla cockerspanieleilla on havaittavissa niverikkomuutoksia, jos koira kuvataan myöhemmällä iällä. Nivelrikko aiheuttaa koiralle kroonista kipua. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella polygeenisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Näistä osa on ns. suurivaikutteisia geenejä (engl. major genes). Periytymisaste vaihtelee eri tutkimuksissa välillä 0.1-0.6.
Ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön ilmiasuun. Useissa tutkimuksissa on todettu runsaan ravinnonsaannin (ylipaino) olevan yhteydessä lonkkaniveldysplasian esiintymiseen. Ruokinta ei aiheuta dysplasiaa, mutta se tuo vian esiin geneettisesti alttiilla koirilla. Tämä pätee myös toisin päin, optimaalisella ruokinnalla lonkkanivelen kasvuhäiriö ei tule näkyviin tai on lievempää. Myös liian raju liikunta kasvuaikana voi pahentaa muutoksia. Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta yleisintä se on suurilla ja jättiroduilla. Oireet voidaan huomata pentuna 3-12 kuukauden iässä, jolloin kipu johtuu löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai luukalvon hermojen jännityksestä ja repeämisestä. Oireet voivat vähentyä selvästi tai loppua kokonaan jopa useiksi vuosiksi, kun nivelen ympärille muodostuva sidekudos vähentää nivelen löysyyttä. Toinen oireilevien koirien ryhmä on aikuiset koirat, joiden oireiden syynä on nivelrikko. Nuorilla koirilla oireina voivat olla takajalkojen ontuminen, "pupuhyppely", ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä. Oireet voivat alkaa äkillisesti ja omistaja voi liittää ne johonkin tapaturmaan. 
Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla oireet voivat olla epämääräisiä. Oireilu laitetaan usein vanhenemisen piikkiin. Tyypillisiä oireita ovat takajalkojen ontuminen ja jäykkyys liikkeessä. Lonkkavikainen koira yrittää viedä painoa pois takaosalta, mikä ilmenee kävellessä selkälinjan aaltoiluna ja lantion kiertymisenä. Tämä johtaa myös takaosan lihaskatoon ja etupään lihasten voimistumiseen. Nivelrikko voi aiheuttaa voimakasta kipua, joka näkyy liikkumishaluttomuutena, ontumisena ja koiran vetäytyvänä, ilottomana käyttäytymisenä tai jopa ärtyisyytenä. Lonkkanivelen kasvuhäiriön ja siitä johtuvan nivelrikon hoidossa on ruokinnalla keskeinen merkitys. Ylipaino pahentaa oireita ja pelkkä painon pudotus voi jo helpottaa koiran oloa. Lonkkavian vastustamisohjelma perustuu röntgenkuvissa sairaiksi todettujen yksilöiden karsimiseen jalostuksesta. Lonkkanivelen kasvuhäiriön periytyvyys on cockerilla kohtuullinen. Ilmiasuun perustuva jalostusvalinta johtaa tuloksiin, jos valinta on systemaattista.

Jalostusarvoindeksien (BLUP-indeksit) avulla valinta on tehokkaampaa. Indeksissä otetaan huomioon koiran kaikkien tutkittujen sukulaisten taso ja poistetaan röntgentutkimustuloksiin vaikuttavien ympäristötekijöiden vaikutusta. Cockerspanieleilla BLUP-indeksit ovat olleet käytössä syksystä 2004 lähtien. Indeksillä pyritään ennustamaan koiran jalostusarvoa lonkkaniveldysplasian suhteen sulkemalla pois ympäristötekijöiden häiritsevää vaikutusta. Indeksi luku 100 kuvaa koiraa, joka edustaa rodun keskitasoa, sitä alhaisempi indeksi merkitsee keskitasoa huonompaa ja korkeampi keskitasoa geneettisesti parempaa yksilöä. Katariina Mäen tutkimuksen mukaan cockerspanielilla lonkkaniveldysplasian periytyvyys on 0,46 (46 %) arvosteluvarmuuden ollessa 0,68 % (68 %). 
Lonkkanivelten löysyyttä ja muotoa arvostellaan FCI:n yhtenäisen arvosteluasteikon (A, B, C, D ja E) mukaisesti, jossa terveiksi katsotaan lonkat A:sta B:hen. Lonkkanivelien virallinen röntgentutkimus suoritetaan 12 kk täyttäneelle koiralle rauhoituksessa mahdollisimman standardissa asennossa. Sairaus kuuluu rodun PEVISA-ohjelmaan, jonka mukaan jalostukseen käytettävät koirat on kuvattava, mutta tulos ei vaikuta mahdollisesti syntyvien pentujen rekisteröintiin. Koirien tulee olla kuvattuja astutushetkellä.  
Asteita C-E esiintyy maamme virallisesti kuvatuista ja lausutuista cockerspanieleista keskimäärin 22 %:lla. Yksiväristen ja kirjavien cockereiden välillä on edelleen havaittavissa ero yksiväristen saadessa huonompia kuvaustuloksia. Käyttölinjaisissa koirissa lonkkatilanne on ollut huonoin (asteita A-B 70 % kuvatuista 101 koirasta ja asteita C-E 30 %), mutta nyt yksiväriset näyttelylinjaiset ovat suunnilleen samalla tasolla. Jalostusvalintoja tehtäessä lonkat eivät ole rodulla ensisijainen valintakriteeri. D- lonkkaisten koirien käyttöön (alle 5 % kannasta) ei ole tarvetta, joten ne voidaan jättää jalostuksen ulkopuolelle. 

4.3.2 Muut rodulla todetut merkittävät sairaudet

1. Sydänsairaudet

Eteiskammioläppien myksomatoosi rappeuma - "läppävika"
Krooninen mitraaliläpän eli hiippaläpän myksomatoosi rappeuma on yleisin hankitun sydänvian muoto. Mitraaliläppä sijaitsee sydämen vasemmalla puolella, kammion ja eteisen välissä. Trikuspidaaliläpässä eli kolmiliuskaläpässä sydämen oikealle puolella on usein samanaikaisesti muutoksia, mutta vain 10 %:lla läppävikaisista koirista muutokset ovat ainoastaan trikuspidaaliläpissä. Perinnöllinen kollageenin rappeutuminen ja aminoglykaanien kertyminen eteiskammioläppäkudokseen ovat todennäköisiä syitä läppien vähittäiseen rappeutumiseen. Tyypillisiä vajaatoiminnan oireita ovat yskä, hengenahdistus, vähentynyt rasituksen sieto, väsyminen, laihtuminen ja pyörtyily. Aluksi vaikeutuneesta hengityksestä johtuvaa yskää havaitaan etenkin yöllä ja aamulla.
Eteiskammioläppien kroonista vajaatoimintaa ei voida parantaa, vaan hoidon tavoitteena on kohentaa koiran elämänlaatua ja lisätä odotettavissa olevaa elinaikaa. Kroonisen vajaatoiminnan hoito kestää koko koiran loppuiän. Jotta sydämen vajaatoiminta huomattaisiin ajoissa, kannattaa ikääntyvä koira käyttää säännöllisesti terveystarkastuksissa. Rodun relatiivinen riski sairastua on 2,0. Riski sairastua kasvaa iän myötä. Koiraa, jolla esiintyy myksomatoosiin läppäsairauteen viittaavia oireita tai muutoksia sydänläpissä, ei saa käyttää jalostukseen. 

Dilatoiva kardiomyopatia eli sydäntä laajentava sydänlihaksen rappeuma
Sydänlihasrappeuman seurauksena sydänlihas ohenee ja menettää supistumiskykyään, jolloin sen pumppausteho laskee. Sydän ei enää pysty huolehtimaan tehtävästään eli hapekkaan ja hiilidioksidipitoisen veren kuljetuksesta. Elimistön kudokset alkavat kärsiä hapenpuutteesta. Syytä siihen, miksi sydänlihas rappeutuu, ei tunneta, mutta perimä vaikuttaa sairauden syntyyn. Cockerspanielin rappeumalle on tyypillistä, että se etenee hitaammin kuin monella muulla rodulla ja vastaa yleensä hyvin lääkehoitoon, joskin sairaus joka tapauksessa johtaa ennemmin tai myöhemmin koiran menehtymiseen. Sydänlihasrappeuman oireet ovat samat kuin läppäviankin eli väsyminen ja yskä, sillä sairaus johtaa samaan lopputulokseen eli kongestiiviseen sydämen vajaatoimintaan. Diagnoosi voidaan varmistaa sydämen ultraäänitutkimuksella, jolla sydämen supistuminen voidaan arvioida. Rytmihäiriöt ovat sairaudelle tyypillisiä ja voivat pahimmillaan johtaa koiran äkkikuolemaan etenkin, jos ne sattuvat voimakkaan liikunnan kanssa samanaikaisesti. 

2. Ihotaudit

Atopia ja allergia
Atopia on koiran kaikkein yleisin ihosairaus ja keskimäärin 10 -20 % kaikista koirista on atoopikkoja. 
Atopia on geneettisestä taipumuksesta aiheutuva tulehduksellinen ja kutiseva allerginen ihosairaus, joten sen esiintymiseen voidaan vaikuttaa jalostuskoirien valinnalla. Koiralla altistuminen allergeeneille tapahtuu ihon kautta. Atopia on elinikäinen vaiva, joka on kontrolloitavissa, muttei parannettavissa. Allerginen nuha, astma ja konjunktiviitti ovat koiralla harvinaisia. Noin 68 %:lla atoopikoista on samanaikainen stafylokokkitulehdus ja jopa 80 %:lla Malassezia-hiivatulehdus ihollaan, mistä on päätelty, että atoopikkokoirilla olisi puutteellisesti toimiva soluvälitteinen immuunivaste. Atopia on tyypillisesti nuoren aikuisen koiran sairaus. Sairauden esiintulo on harvinaista enää 7 ikävuoden jälkeen. Atopialle on tyypillistä, että oireet helpottuvat ja pahenevat kausittaisesti ainakin sairauden alkuvaiheessa. Jos oireet ovat heti alkuun jatkuvia, voidaan hyvällä syyllä epäillä ruoka-aineallergiaa aiheuttajaksi. 
Euroopan alueella tavallisin allergian aiheuttaja on pölypunkki. 70-90 %:lla atooppisista koirista löytyy vasta-aineita pelkästään pölypunkille. Seuraava ehdokas listalla on varastopunkki, jota voidaan löytää esim. huolimattomasti säilytetystä ja homehtumaan päässeestä koiran kuivaruuasta. Atoopikkokoiran ruoka tulisi säilyttää suljetussa astiassa tai jopa pieniin annoksiin jaettuna pakastimessa. Koira voi allergisoitua myös kodissa olevien muiden eläinten ja ihmisen hilseelle tai siitepölyille. 
Atooppinen iho kutisee ja koira raapii ihonsa rikki. Turkki on hilseilevä ja huonokuntoinen sekä ohut tai jopa paikoin kalju. Niiltä alueilta, joissa kutina on voimakkainta, iho paksunee jatkuvan raapimisen ja kalvamisen seurauksena sekä tummuu. Muutokset paikallistuvat naamaan, korviin, tassuihin, jalkoihin, leukaan ja vatsan alle (kainalot ja nivuset). Joillakin koirilla jatkuva kutina aiheuttaa myös käyttäytymisen muutoksia esim. ärtyisyyttä. Koiraa, jolla on ollut toistuvia korva- ja/tai ihotulehduksia tai diagnosoitu atopia taikka allergia ei saa käyttää jalostukseen.

Ulkokorvantulehdus
Cockerspanielin korvalehden suuri koko, raskas ja riippuva rakenne altistaa rodun toistuville korvatulehduksille, jollei koiran turkin säännöllisestä hoidosta huolehdita (terveyskyselyn mukaan 32 % koirista trimmataan harvemmin kuin 3 kk välein, mikä on liian harvoin). Korvan yläosan karva on pidettävä lyhyenä, jotta ilmanvaihto korvakäytävään onnistuu. Itse korvakäytäviä ei ole syytä puhdistaa jatkuvasti. Ne puhdistetaan vain tarpeen vaatiessa eli kun vaikkua on nähtävissä korvakäytävän suulla.
Toistuvien tulehdusten taustalla on lähes aina jokin ihon perussairaus, kuten atopia, seborrea tai jokin endokrinologinen häiriö, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi). 
Koiraa, jolla on ollut toistuvia korvatulehduksia tai krooninen korvatulehdus, ei saa käyttää jalostukseen.

Intertrigo eli ihopoimutulehdus
Cockerspanieleilla erittäin tavallinen ihotulehdustyyppi on huulipoimujen tulehdus. Suuri osa vaatii jatkuvaa ihon puhdistusta, jotta poimut pysyvät kunnossa ja monet ovat saaneet tulehduksiin antibioottikuurin ja/tai paikallisen lääkityksen. Leikkaushoitoon oli myös turvauduttu. Jalostuksessa on kiinnitettävä huomiota koiran pään runsaaseen ja löysään ihoon. Mitä pienemmän huulipoimut jalostukseen aiotulla koiralla on, sitä parempi. Koiraa, jonka huulipoimut ovat kroonisesti tulehtuneet tai leikattu, ei saa käyttää jalostukseen.

3. Endokrinologiset sairaudet

Kilpirauhasen vajaatoiminta
Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) johtuu liian alhaisesta kiertävien kilpirauhashormonien määrästä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on koiran yleisin sisäerityssairaus. Sairauden esiintyvyys on keskimäärin 0,2 - 0,4 % kaikista koirista, mutta spanieliroduilla on todettu korkeampaa esiintymistä (3 %). Kilpirauhasen vajaatoiminnan taustalla on tavallisimmin immunologinen kilpirauhasen tulehdusreaktio, lymfosytaarinen tyreoidiitti. Kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuunisairaus, jonka synnylle perimä altistaa.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa poteva koira on tyypillisesti iältään keski-ikäinen (4-11 -vuotias). Kliiniset oireet kehittyvät, kun noin 75 % kilpirauhaskudoksesta on tuhoutunut, joten sairaus on voinut olla olemassa kuukausia tai vuosia ennen oireiden puhkeamista. Riskirotujen yksilöt voivat sairastua muita nuorempina, mutta vajaatoiminta on harvinainen alle kahden vuoden ikäisillä koirilla.
Kilpirauhashormonia tarvitaan kaikkialla elimistössä aineenvaihdunnan ylläpitämiseen. Siksi vajaatoiminnan oireet ovat moninaiset. Aineenvaihdunnan hidastumiseen liittyvät oireet, kuten uneliaisuus, lihavuus ja liikunnan siedon aleneminen, ovat yleisimmät. Lähes yhtä paljon esiintyy iho-oireita, kuten karvapeitteen ohenemista, kaljuutta ja huonokuntoisuutta sekä ihon tummumista, seborreaa ja pinnallisia ihotulehduksia. Edellä mainittuja harvemmin esiintyy hermostollisia, silmiin, sydämen toimintaan, käyttäytymiseen, lisääntymiseen tai ruuansulatuskanavan toimintaan liittyviä oireita.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

4. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet

Selän ongelmat
Rodulla on suurentunut riski sairastua selkärangan välilevytyrään ja lievästi oireilevat välilevyongelmat ovat rodulla suhteellisen yleisiä.  Välilevyongelmia voi esiintyä jo kolmannesta ikävuodesta eteenpäin, mutta ne ovat selkeästi yleisempiä ikääntyvillä cockerspanieleilla. Vaurion asteesta ja sijainnista riippuu, millaiset oireet koiralla on. Pahimmillaan kaularangan alueella oleva suuri vaurio voi johtaa koiran neliraajahalvaukseen, mutta tyypillisimmillään toimintahäiriö nähdään koiran takaraajoissa, sillä tyräytyminen tapahtuu usein rinta- ja lannerangan alueella. Lievimmillään oireena on epämääräinen kipu ja siitä johtuva liikkumishaluttomuus ja vaisuus.
Todennäköisesti taustalla on useita eri geenejä yhdistyneenä ympäristötekijöihin. Koiraa, jolla on ollut välilevytyrään viittaavia oireita, ei saa käyttää jalostukseen.

Spondylosis deformans
Spondyloosia pidetään seurauksena selkärangan yliliikkuvuudesta, jota elimistö pyrkii korjaamaan muodostamalla selkänikamien välille luusiltoja. Tilaa on pidetty lähes harmittomana, mutta esim. boksereilla sen tiedetään aiheuttavan koiralle kipuja ja olevan selvästi perinnöllinen ongelma. Jos silloittuminen on voimakasta esim. lanneranka-sakraalialueella, voivat uudisluumuodostumat vaikeuttaa esim. virtsarakon hermotusta. Spondyloosia tavataan cockerspanielilla satunnaisesti jonkin muun syyn takia otetuissa röntgenkuvissa. Sen tiedetään aiheuttaneen virtsarakon toimintahäiriön ainakin yhdellä yksilöllä.

Eturaajojen ongelmat
Luuston rakenne on polygeenisesti periytyvä ominaisuus. Kieroja eturaajoja tavataan satunnaisesti sekä näyttely- että erityisesti käyttölinjaisilla koirilla. Jalostukseen käytettävän koiran eturaajojen tulee olla mahdollisimman normaalit (suorat, jolloin kyynär- ja värttinäluu ovat oikeassa suhteessa toisiinsa). Kyynärnivelten inkongruenssia on tavattu sekä näyttely- että käyttölinjaisilla koirilla. Tämä saattaa liittyä 12-FGF4 retrogeenin vaikutukseen. Cockerspanielille on mahdollista saada kyynärnivelten inkongruenssilausunto ja muutamia kymmeniä (25 koiraa 9.1.2020) koiria on tutkittu (pääasiassa käyttölinjaa ja sekalinjaisia). Vain yhdellä on 1-asteen lausunto, muut ovat 0.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno
Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaanmenolle. Cockerspanielilla lumpio siirtyy tavallisimmin lateraalisesti eli takaraajan ulkosivulle. Taustalla on takaraajan virheasento (reisiluu ja sääriluu eivät ole suorassa linjassa toisiinsa nähden, vaan kiertyneenä) tai reisiluun alapään luisen uran, jossa patellan tulisi pysyä, mataluus. Mahdollinen periytymismekanismi on polygeeninen. Polvilumpioluksaatiota esiintyy kannassamme jonkin verran ja viime vuosina jopa enenevässä määrin. Tiedossa on nuoria koiria, jotka on jouduttu leikkaamaan voimakkaan luksaation takia. Tietoisuus luksaatioiden esiintymisestä on kasvanut myös lisääntyneiden tarkastusten myötä. Cockerspanielit ry on järjestänyt sponsoroituja tutkimuksia.
Patellaluksaatio jaetaan vakavuusasteensa perusteella neljään asteeseen. Eläinlääkäri tutkii polvet tunnustelemalla. I-asteen luksaatio ei yleensä vaadi hoitoa, mutta vakavammat asteet kyllä. IV-asteessa lumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Oireina havaitaan liikkumisvaikeudet, jolloin koiran takaraaja hetkellisesti jää koukkuun eikä koira pysty astumaan raajalla (lumpio on tällöin pois paikoiltaan). Lumpion siirtyessä takaisin paikoille en, koira jatkaa matkaansa normaalisti. Hoitona on leikkaushoito ja tarvittaessa lepo sekä kipulääkitys. Koiraa, jolla on 2-4 -asteen polvilumpioluksaatio, ei saa käyttää jalostukseen. 1 asteen  polvilumpioluksaatio vain terveeksi todettuun kumppaniin yhdistäen. 

Kyynärnivelet
Cockerspanielilla voi esiintyä sekä kyynärnivelen kasvuhäiriöitä (ED) että myös nivelen inkongruenssista johtuvaa nivelrikkoa. Aiemmin cockerspanielin ei uskottu kuuluvan ns. kondrodystrofisiin rotuihin, mutta amerikkalainen tutkimusryhmä julkaisi vuonna 2019 tutkimuksen, jonka mukaan cockerspanieli ei ole kondrodystrofinen. Retrogeenin 12-FGF4 yleisyys ja vaikutus rodussa on vielä epäselvä.

5. Veri- ja immunologiset sairaudet

Immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia (AIHA, IHA tai IMHA) ja trombosytopenia
Punasolujen hajoamiseen johtavaa hemolyyttista anemiaa ja trombosytopeniaa eli verihiutalekatoa esiintyy rodulla muihin rotuihin verrattuna usein, joten on todennäköistä, että rodulla on geneettinen alttius sairauksien kehittymiseen. Tavallisimmin sairastuva koira on keski-ikäinen narttu. Taustalla on elimistön immuunipuolustuksen virheellinen toiminta, jonka seurauksena elimistön puolustussolut alkavat tuhota veren punasoluja ja/tai trombosyyttejä, jotka hajoavat. Seurauksena on anemia ja/tai verenvuototaipumus. IMHA:sta esiintyy kahta muotoa, hankittua ja idiopaattista, jolloin sairauden aiheuttaja jää epäselväksi. Hankitussa muodossa immuunipuolustuksen poikkeuksellisen toiminnan laukaisijana toimii jokin ulkoinen tekijä, kuten rokotus, jokin muu sairaus tai lääkehoito. Oireet ovat väsyminen, huonovointisuus, oksentelu, limakalvojen kalpeus ja myöhemmin keltaisuus. Koira on usein kuumeinen. Jos koiralla on samanaikaisesti myös immuunivälitteinen trombosytopenia, voidaan limakalvoilla nähdä myös pistemäisiä verenvuotoja. Hoitona molempiin sairauksiin käytetään immuunivasteen toimintaa hillitsevää lääkitystä. Koira voi joutua käyttämään lääkitystä loppuelämänsä ajan. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan joutua turvautumaan myös veren antamiseen ja molemmat sairaudet voivat johtaa koiran menehtymiseen. Narttukoirat on hyvä steriloida, sillä kiiman aiheuttaman hormonaalisen stressin on epäilty olevan yksi sairauden laukaisevista tekijöistä.

SLE eli systeeminen lupus erytematosus
SLE on koiralla harvinainen sairaus, joka aiheuttaa hyvin erilaisia oireita riippuen siitä mihin elimeen tai elinryhmään immunologinen reaktio eli soluja tuhoava tumavasta-ainetuotanto kohdistuu. Tavallisimmin SLE esiintyy tuki- ja liikuntaelimistössä, verenkiertoelimistössä, ihossa tai virtsaelimissä. Diagnoosiin vaaditaan neljän kriteerin täyttyminen seuraavista: polyartriitti eli moniniveltulehdus, nefropatia eli munuaisten toiminnan vajaus, proteiinia virtsassa ja iho-oireet ja siinä jokin seuraavista: eryteema eli ihon punoitus, diskoidi rash, valoherkkyys, suun tai nenänielualueen haavaumat. Tumavasta-aineiden (ANA) esiintyminen, verenkuvan muutokset kuten anemia, verihiutalekato, leukopenia (valkosolukato), immunologiset muutokset (tiettyjen T-soluryhmien määrän muutokset), neurologiset oireet, serosiitti (pleuriitti tai perikardiitti). Muita oireita voivat olla mm. polymyosiitti eli lihastulehdukset useissa eri lihaksissa, kuume, keuhkokuume, lymfakierron häiriöt ja niistä johtuva turvotus, imusolmukkeiden suureneminen, erilaiset iho-oireet (seborrea, kaljuus, rakkulat, polkuanturoiden haavaumat, hyperkeratoosi, sekundaarinen pyoderma, pannikuliitti ja kuonon ihon tulehdus).

Addisonin tauti eli lisämunuaisen vajaatoiminta
Addisonin tautia eli lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa esiintyy satunnaisesti yksittäisillä yksilöillä monista eri roduista. Joissakin roduissa esiintyminen on keskitasoa yleisempää. Addisonin taudin taustalla on yleensä lisämunuaiskuoreen kohdistuva immunologinen reaktio, joka tuhoaa steroidihormoneja tuottavaa kudosta. Solutuho johtaa steroidihormonien vajaatuotantoon. Vajaatoiminnan oireita ovat mm. väsymys, voimattomuus, oksentelu, ruokahaluttomuus, masentuneisuus ja laihtuminen. Oireille on tyypillistä parempien ja huonompien kausien vaihtelu. Hoitona on elinikäinen puuttuvien hormonien korvaushoito kortikosteroidi- ja/tai mineralokortikosteroidivalmisteilla. 


Diabetes eli sokeritauti
Koiralla yleisin (50-60% koirien sokeritaudeista) sokeritautityyppi on tyyppi I, jossa insuliinintuotanto haiman beta-soluista vähenee immunologisen reaktion seurauksena. Elimistössä on tällöin liian vähän insuliinia, hormonia, joka mahdollistaa sokerin hyväksikäytön solujen energian lähteenä. Sairauden oireet alkavat näkyä koirassa vasta, kun noin 80 % insuliinia tuottavasta solukosta on tuhoutunut. Koiralla on todettu tai epäillään tiettyjen kudosantigeenityyppien altistavan diabeteksen synnylle (samojedi, tiibetinterrieri ja cairnterrieri). Sairauden puhkeamiseen kyseisessä yksilössä vaikuttanevat myös ympäristötekijät. Selvin oire sokeritaudista on runsastunut juominen ja siihen liittyvä virtsaamistarpeen kasvu. Sokeritauti on helppo diagnostisoida veri- ja/tai virtsanäytteestä havaittuna sokeripitoisuuden nousuna (paastonäyte). Hoitona sokeritautiin ovat päivittäiset insuliinipistokset ja ruokavalio. Huolellisella hoidolla diabeetikkokoiran elämänlaatu on hyvä..

Mastikatorinen myosiitti eli purulihasten immuunivälitteinen tulehdus
Mastikatorinen myosiitti (MMM) tarkoittaa purulihasten immuunivälitteistä tulehdusta. Sairaudessa elimistö tuottaa vasta-aineita purulihasten lihassäikeitä vastaan. Purulihasten lihassolutyyppi on erilainen kuin esimerkiksi raajan lihaksissa, minkä vuoksi vasta-aineet eivät käynnistä tulehdusreaktiota muualla kuin purulihaksissa. Diagnoosi varmistetaan mittaamalla koiran verestä kyseiset vasta-aineet. Oireina on pään ja suun alueen kipu ja myöhemmin suun avaamisen ongelmat, jolloin koira ei pysty syömään eikä juomaan. 
Mihinkään immunologiseen sairauteen sairastunutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Erityisesti verihiutalekatoa ja/tai immunologista anemiaa sairastavien koirien tietojen keräystä jatketaan edelleen mahdollisen perinnöllisen taustan selvittämiseksi.

Haimatulehdus
Haimatulehduksessa haiman omat entsyymit aktivoituvat virheellisesti ennenaikaisesti jo haimassa ja tuhoavat haiman soluja. Tämän seurauksena haiman toimintakyky laskee entsyymeitä tuottavan kudoksen kuolioituessa. Vakavissa tapauksissa kudostuho etenee viereisiin elimiin saakka.
Haimatulehduksen laukaisevia syitä voivat olla jotkin lääkkeet, muut sairaudet, liian rasvainen ruokavalio ja ohutsuolen sisällön kulkeutuminen haimatiehyitä pitkin haimaan. Nopea ruokavalionmuutos, kuten koiran pääsy kinkunrasvojen tai muiden rasvaisten ruuanjätteiden kimppuun, on riskitekijä.
Rodun kotimaassa on havaittu myös kroonista sairauden muotoa, johon saattaa myös liittyä diabetes mellitus. Oireita ovat ripuli ja vatsan alueen kipu. Cambridgen yliopisto kerää sairastuneista cockerspanieleista näytteitä kehittääkseen sairauden diagnostiikkaa ja selvittääkseen geneettistä taustaa.

6. Hermoston ja aistielinten sairaudet

Epilepsia
Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Epilepsia on koiran yleisin neurologinen sairaus. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Kohtauksen aikana koira voi olla tajuissaan tai tajuton. Jos koko koira kouristelee, puhutaan yleistyneestä kohtauksesta. Kohtaus voi esiintyä myös paikallisena, jolloin vain yksi lihasryhmä, esimerkiksi koiran raaja tai raajat kouristelevat. Paikallisalkuinen kohtaus voi laajeta yleistyneeksi kohtaukseksi. Kohtauksen luonne riippuu purkauksen lähtöpaikasta aivoissa ja sen leviämisestä. Perinnöllinen epilepsia voi alkaa missä iässä hyvänsä. Samantyyppisiä kohtauksia voivat aiheuttaa myös muut sairaudet kuin epilepsia. Epilepsiadiagnoosi pohjautuu muiden sairauksien poissulkemiseen. Epilepsiaa ei voida parantaa, jollei sen syytä voida poistaa. Tällöin koira tarvitsee lääkitystä koko loppuelämänsä ajan. Lääkityksen aloituspäätökseen vaikuttaa kohtauksien esiintymistiheys ja vakavuus. Lääkityksen avulla epilepsiakohtausten esiintymistä voidaan harventaa, kohtauksia lieventää ja niiden kestoa lyhentää. Joskus kohtaukset saadaan lääkityksellä kokonaan loppumaan. On todennäköistä, että suurimmalla osalla rotuja alttius kohtausten syntyyn periytyy polygeenisesti. Epilepsian esiintyvyys koiralla lajina on noin 0,5 - 1 %. Epileptisiä tai muita kohtauksia esiintyi 3 %:lla molempien terveyskyselyjaksojen koirista. Lisäksi yhdellä koiralla epäiltiin poissaolokohtauksia. 
Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä, joiden tiedetään tuottaneen epileptikoita. Koiraa, joka on tuottanut epileptikkojälkeläisen, ei saa käyttää uudelleen jalostukseen.

Tois- tai molemminpuolinen kuurous
Kuulo on yksi koiran tärkeimmistä aisteista. Kuuloaistimus syntyy aivoissa, johon kuuloelimessä syntynyt äänen aiheuttama endolymfanesteen värähtely johtuu sähköisessä muodossa. Sekä varsinaisen kuuloelimen että kuuloaistimusta aivoihin välittävien hermojen kehitys ja ylläpito on varsin monisyinen prosessi ja erilaiset häiriöt joko itse kuuloelimessä tai välittävissä hermoradoissa tai aivojen kuuloalueella voivat johtaa alentuneeseen kuuloon tai täydelliseen kuuroutumiseen. Synnynnäinen kuurous ei ole tavatonta ja lähes kaikissa koiraroduissa tavataan silloin tällöin kuuroja pentuja. Kaikilla koirilla täyskuurouden esiintyvyys on aineistosta riippuen 0,25 - 0,8 %, mutta tietyillä roduilla se on muita yleisempää (dalmatiankoira, englanninsetteri, bullterrieri, cockerspanieli). 

Cockerspanielilla toispuoleisesti tai täysin kuurojen osuus amerikkalaisessa aineistossa on 8,7 %. Kuurous voi johtua perimästä tai se voi olla hankittua. Se voi johtua aistimisen ja hermoston häiriöstä tai viestin kulun ongelmista. Tavallisin synnynnäinen muoto koiralla on perinnöllinen aistinsolujen toiminnasta johtuva kuurous. Se yhdistyy usein turkin valkoiseen väritykseen - cockerspanielilla turkin valkolaikkuisuuden aiheuttavaan resessiiviseen piebaldismi-geeniin (white spotting -geeni). Näiden geenien vaikutus väreihin heijastaa niiden merkitystä melanosyyttien eli ihon pigmenttiä tuottavien solujen ylläpitoon. Hankittu, myöhemmällä iällä alkava viestin kulun häiriöstä johtuva kuurous liittyy rodulla usein kroonisiin korvatulehduksiin. 
Melanosyytit ovat peräisin ns. hermostopienasta ja ne vaeltavat sikiökehityksen aikana eri puolille elimistöä, myös kehittyvän korvan alueelle. Täysin valkoisilla koirilla (sw/sw) tai merle-geenin suhteen homotsygooteilla yksilöillä melanosyytit puuttuvat kokonaan tai niitä on vain murto-osa normaalista määrästä. Melanosyytit puuttuvat tällöin myös kehittyvän sisäkorvan alueelta. Melanosyyttien merkitystä sisäkorvan kehityksessä ei vielä kokonaan ymmärretä, mutta melanosyyttien on havaittu ylläpitävän sisäkorvan käytävään endolymfanestettä tuottavaa striavascularis- verkostoa. Jos ko. verisuonisto ei kehity normaalisti melanosyyttien puuttuessa, ei korvassa ole endolymfaa eikä synny kuuloaistimukselle välttämätöntä värähtelyä. Sisäkorvan rakenteet usein myös surkastuvat ja kuulo on pysyvästi vaurioitunut ja usein seurauksena on molemmissa tai kummassakin korvassa täydellinen ns. sekundäärinen kuurous. On myös mahdollista, että melanosyytteihin vaikuttavat molekyylit vaikuttavat myös muuhun hermostopienaan, jolloin kuurous voi johtua myös kuuloelimeen liittyvien hermostopienasta lähtöisin olevien ns. stato-akustisten hermopäätteiden puutteellisesta erilaistumisesta. Maassamme on viime vuosina enenevässä määrin löytynyt kirjavia cockerspanieleita, jotka ovat osoittautuneet BAER-testissä (brainstem auditory evoked response) molemmin tai toispuoleisesti kuuroiksi. Muun muassa taipumuskokeissa ja luonnetesteissä havaittuja "ei reagoi laukaukseen" koirien omistajia on kehotettu viemään koiransa tarkempaan tutkimukseen. 
Synnynnäiseen kuurouteen on kiinnitettävä huomiota jalostuksessa  tois- tai molemminpuoleisesti kuuroa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Adult Onset Neuropathy (AON)
Missourin yliopiton genetiikan tutkimusryhmä löysi resessiivisesti periytyvän neurologisen sairauden, joka aiheuttaa takaraajojen huojuvaa käyntiä ja koordinaatio-ongelmia. Esiintyy näyttelylinjassa. Koira seisoo normaalia leveämmässä haara-asennossa ja sen kintereet kääntyvät kohden maata. Heikkous etenee vähitellen ja saattaa esiintyä lopuksi myös eturaajoissa ja johtaa liikuntakyvyttömyyteen; tässä vaiheessa voi myös esiintyä nielemisvaikeuksia. Oireet puhkeavat tavallisimmin 7,5-9 -vuoden iässä ja etenevät hitaasti seuraavien vuosien kuluessa. Mutaatiota on löytynyt myös fieldspanieleissa. OFA tarjoaa geenitestiä ja joitakin suomalaisia koiria on geenitestattu seuraavin tuloksin: terveitä 4 kpl, kantajia 1 ja sairaita 1. Sairas koira on ollut kirjoittajan hoidossa ja sen sairaus eteni edellä kuvatulla tavalla eutanasiaan.

Acral Mutilation Syndrome (AMS)
AMSia sairastava koira kalvaa raajojen ääriosia (kynnet, varpaat ja päkiät, häntä), mikä johtaa niiden vaurioitumiseen. Taustalla lienee alentunut kiputunto. Oireet alkavat 3-12 kk ikään mennessä. Englannin kannasta noin 7% oletetaan olevan kantajia (käyttölinjaa, meillä myös sekalinjaisissa). Periytyy peittyvästi (resessiivisesti). Suomessa on testattu koiria seuraavasti: terveitä 52, kantajia 23 ja sairaita 2. Sairaat ovat lieväasteisia ja edelleen elossa.

Hankittu vestibulaarisairaus
Hankittu vestibulaarisairaus johtaa tasapainohäiriöhin, joiden taustalla on usein sisäkorvantulehdus. Sisäkorvantulehdus kehittyy usein seurauksena kroonisesta ulkokorvantulehduksesta, joka leviää väli- ja sisäkorvaan.

Lysosomaalinen varastointisairaus - keroidi lipofuskinoosi
Keroidi lipofuskinoosi on ryhmä perinnöllisiä hermokudoksen degeneraatioon johtavia kertymäsairauksia, jossa hermokudokseen ja/tai muihin elimistön kudoksiin kertyy keroidia ja lipofuskiinia. Sitä tavataan harvinaisena useilla eri koiraroduilla. Sairaus johtaa hermokudoksessa esiintyessään erilaisiin neurologisiin oireisiin, kuten koordinaatiohäiriöihin ja ataksiaan (horjumiseen). Sairauteen ei tunneta hoitoa.

Idiopaattinen fasiaalisparalyysi (naamahermohalvaus)
Vuonna 1979 julkaistussa artikkelissa kuvataan seitsemän koiran, joista viisi oli cockerspanieleita, idiopaattista naamahermon halvausta. Oireet olivat halvaantuneen puolen korvan roikkuminen alempana, huulen halvausta, kuolan valumista ja ruuan kertymistä afektoituneelle puolelle suuta. Koirien naamahermorefleksit olivat heikentyneet. Neljällä koiralla seitsemästä myös toinen puoli halvaantui. Yhdelläkään halvaus ei liittynyt keskikorvantulehdukseen. Lihasten sähköisen toiminnan tutkimuksessa havaittiin poikkeaminen normaalista. Hermoista otetussa biopsiassa todettiin hermosäikeiden rappeutuminen ja myeliinisäikeiden laajentuminen. Syytä tilaan ei pystytty selvittämään. 

7. Kasvainsairaudet
Koiranet tietokannan kuolinsyytilaston mukaan lähes 15 % cockereista on kuollut tai lopetettu kasvainsairauksien takia. 

8. Virtsaelinten sairaudet

Struviittikide/kivi (MAP tai ammonium magnesiumfosfaattikide/kivitauti)
Rodulla on joissakin tutkimuksissa löydetty korkea esiintyminen. Terveyskyselyssä 2005-2008 oli maininta virtsakiteistä tai kivistä viidellä koiralla (3,6 %) ja kyselyssä 2009-2014 ilmoitettiin 7 koiralla (4 %) olevan virtsakiteitä. Tavallisin esiintuloikä on 2-8 vuotta. Sairaus on nartuilla yleisempää kuin uroksilla. Struviittikiteiden esiintyminen voi myös liittyä samanaikaiseen virtsarakontulehdukseen. Kiteet sulatetaan sairauden hoitoon varta vasten suunnitellulla sulattavalla ruokavaliolla ja uudelleenmuodostuminen estetään käyttämällä ylläpitoon tarkoitettua ruokaa. Kivet vaativat usein leikkaushoidon etenkin, kun kyseessä on uroskoira, sillä sulatushoidon myötä pienentyvä kivi voi tukkia kapean virtsaputken. 

Familiaarinen nefropatia (autosomaalinen resessiivinen perinnöllinen nefropatia) FN
Familiaarinen nefropatia johtaa munuaisten kuorikerroksen rappeutumiseen. Taustalla on munuaisen glomerulaarisen basaalimembraanin häiriö, joka johtuu tyyppi IV kollageenin muutoksesta. Sairaus tulee esiin 6 kk iästä alkaen aina 2 vuoden ikään saakka. Koiralla on proteiinia virtsassa ja vähitellen etenevä krooninen munuaisten vajaatoiminta. Sairaus johtaa koiran menehtymiseen. Varmistettuja tapauksia ei ole viime vuosina maastamme löytynyt. 

9. Ruuansulatuselimistön sairaudet

Krooninen hepatiitti
Amerikancockerspanielilla ja cockerspanielilla on epäilty suurentunutta riskiä sairastua kroonisen hepatiitin muotoon, jossa maksaan kertyy kuparia. Samanaikaisesti sapen kulku maksassa häiriintyy (kolestaasi). Yksittäisiä tapauksia, joissa on epäilty CAH:a tai sairaus on diagnosoitu ruumiinavauksessa, on tiedossa. 

Interseksuaalisuus eli välimuotoinen seksuaalisuus
Interseksuaalisella koiralla on molempien sukupuolien ominaisuuksia. Nartulla voi esim. olla vulvassa klitoriksen paikalla pieni siitinmäinen rakenne. Koiran ulkoiset sukupuolielimet voivat olla niin pahoin epämuodostuneet, ettei koira ole elinkelpoinen. Vika voi siis esiintyä hyvin moniasteisena. Muutamista interseksuaalisista pennuista on ilmoitettu jalostustoimikunnalle, viimeisimmästä kevättalvella 2005. Koira lopetettiin ja avattiin, jolloin todettiin sillä olevan sekä munasarjat että kivekset. Koirasta tehtiin karyotyyppaus (kromosomitutkimus), jossa koiran todettiin olevan kromosomistoltaan tyyppiä XX eli normaali naaras. Tällöin ominaisuuden on periydyttävä autosomaalisesti eikä sukupuolisolulinjassa.

Piilokiveksisyys
Jos koiralla jää laskeutumatta molemmat tai toinen kives kivespussiin, puhutaan piilokiveksisyydestä. Kivespuutokset periytyvät todennäköisesti resessiivisesti ja myös narttu voi periyttää tätä ominaisuutta. Kivesvikaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Uimaripennut eli "swimmers"
Uimaripentuja eli sellaisia pentuja, jotka eivät nouse normaalisti jaloilleen kahden viikon iässä ja joiden rintakehä on litistynyt, syntyy rodussamme satunnaisesti. Vian periytymisestä ei ole tietoa, mutta ominaisuuteen on epäilty liittyvän myös letaalitekijä eli osa uimaripennuista kuolee pian syntymän jälkeen tai jo sitä ennen. Lievimmistä asteista voidaan saada elinkelpoisia yksilöitä. 
Uimareina syntyneitä pentuja ei saa käyttää jalostukseen.

Useita samanaikaisia silmän rakenteen häiriöitä
Perinnöllistä taustaa ei tunneta tilalle, jossa samanaikaisesti voi esiintyä pienisilmäisyyttä eli mikroftalmiaa, PPM:tä (persistentti pupillary membrane) ja synnynnäistä kaihia. Tällainen silmä on usein sokea. Mikroftalmiaa on tavattu myös Suomessa hyvin harvinaisena ongelmana, joka havaitaan usein jo pikkupennuilla.

Synnynnäinen vestibulaarisairaus
Synnynnäinen vestibulaarisairaus johtaa pennuilla tasapainohäiriöihin, jotka tulevat esiin alle 3 kk iässä. Tila on kuvattu kirjallisuudessa ainakin yhdellä englannincockerspanielipentueella Amerikassa vuonna 1979 (Bedford). Pennuista vain yhdelle jäi aikuisenakin havaittavaa pään nykimistä muiden kuntoutuessa normaaleiksi.

Synnynnäinen kyynärnivelen sijoiltaanmeno
Synnynnäinen kyynärnivelen sijoiltaanmeno on harvinainen vika, jossa pennun eturaajojen rakenne poikkeaa voimakkaasti normaalista ja pentu joudutaan tavallisesti lopettamaan liikkumisvaikeuksien takia. Sairaus tulee ilmi syntymää seuraavien 3 kk aikana. Sijoiltaanmenoa esiintyy harvinaisena myös suomalaisessa kannassa.

Varvasanomalia
Koiralla on molempien tai vain toisen etutassun uloin (joskus harvoin sisin) varvas surkastunut. Varvas kasvaa normaalisti noin 3 kk ikään saakka, mutta lopettaa kasvunsa sen jälkeen, jolloin vika huomataan usein noin 4 kk iässä. Periytymismalli on todennäköisesti resessiivinen tai polygeeninen. 
Koiraa, jolla on surkastuneita varpaita, ei saa käyttää jalostukseen, sillä epänormaali tassu ei kestä tavanomaisestakaan liikunnasta aiheutuvaa kulutusta.

Purentaviat
Rodulla esiintyy sekä ylä- että alapurentaa. Näiden lisäksi esiintyy myös ahdasta alaleuan purentaa ja vino- taikka ristipurentaa. Purentavioille ei ole pystytty esittämään varmaa periytymismallia, mutta polygeeninen periytyminen lienee todennäköisin. 
Purentavikaista tai vakavasti hammaspuutoksista koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Huuli- ja kitalakihalkio
Huuli- ja/tai kitalakihalkioita esiintyy rodussa jonkin verran. Jossakin pentueissa on ollut useitakin kitalakihalkioisia pentuja (kaikissa jalostuslinjoissa). Periytymismekanismi ei ole tiedossa ja ympäristötekijöillä lienee myös vaikutusta. Kitalakihalkiopennut lopetetaan usein heti, kun vika huomataan, mutta jos koira elää aikuiseksi, sitä ei saa käyttää jalostukseen.

Häntämutka
Rodulla, joka aikaisemmin typistettiin, esiintyy häntämutkaa suhteellisen yleisesti. Mutkien aste vaihtelee siansaparomaisesta sykeröstä aina juuri ja juuri tunnettavissa oleviin yksittäisiin pieniin mutkiin hännän päässä. Käytännössä mutkia esiintyy noin joka kolmannessa pentueessa ja samassa pentueessa voi olla yksi tai useampi mutkahäntä. Pahimmillaan mutka voi olla koiran selkärangassa. Terveyskyselyn perusteella häntämutkia oli muutamalla koiralla. 
Selvästi mutkahäntäistä koiraa ei saa käyttää jalostukseen.



Sivun alkuun > https://kotisivukone.fi/app/www/nightlanes.kotisivukone.com/pentuja?action=madpage_edit